Yhdistys
Museokahvila
Ajankohtaista
Tukeminen
Kahvilan historiaa
Kokoelmat yms.
Tulevat näyttelyt · Mediassa · Linkit

MEDIASSA

 

 

Yhdistys tai Museokahvila Mediassa

v. 2010

 

- Hbl

- Suomen Turku

- Net & Life

- Salon Seudun Sanomat (koko sivun värikuva juttu!)

 

v. 2009

 

- Loma Suomi opas s.18
- Kotiliesi (heinäkuu)
- Ohjelmapätkä TV:ssä Ylen Prisma-ohjelman kahviosuudessa!                                                                                

 

Yhdistys Mediassa ennen v  2009.


Tässä on vain joitakin mm. pj Mikael Anderssonin antamia haastatteluja lehdistössä. Artikkeleita sekä mainoksia löytyy yli 400 näyttelyistämme ja toiminnastamme. Niitä on julkaistu pääasiassa paikallislehdissä (joissakin hyvin runsaastikin) mutta niitä on myös paljon muissakin lehdissä, kuten monessa erikoislehdissä. Alla lista joistakin lehdistä, joissa on ollut artikkeleita meistä.

TS (kymmeniä), Turkulainen, Aamuset, ÅU, Helsingin Sanomat, HBL, Ilta Lehti, Uutispäivä Demari (SDP), Kansan Uutiset (Vas.), Satakunnan Kansa, Etelä-Saimaa, Nykypäivä (Kokoomus), Suomen Kuvalehden Gourmetliite, Pakkauslehti, Työ Terveys jaTurvallisuus, PAM (Palvelualojen ammattiliitto), Keräilyn Maailma, Postimerkkilehti, Suomen Turku (Turku Seura), Pick, City Guide,  Kaupunkilehti Tempo, Turun Talousalueen Yritysfacta, Lyhty Paalu, Mevi (Stockmann), Keskon sisäinen lehti, Birka (ruots. Pirkka), Kotiliesi (mm. 4-sivua 3/2006), Aromilehti, Apu-lehti, God tid (eläkeläislehti), Uudet Tuulet (eläkeläislehti), Sotilaskotilehti, Vapaussoturi, Sinibaretti, Sotaveteraani, Veljesviesti, Parivartio, Turku (Turku-Seura), Martinranta, Karjala Viesti, Kauppa ja Teollisuus, Opettaja jne. Lisäksi noin 20 TV- ja 30 radio-ohjelmaa löytyy kaseteilla arkistostamme).

 


Salon Seudun Sanomat

(16.05.2010, koko sivun juttu värikuvineen))

 

Muistoja ei mitata rahalla (otsikko)

Turkulaisessa Museokahvilassa voi herätellä lapsuutensa muistikuvia (alaotsikko)

Salon Alli  erinomainen sauna- ja hienopesusaippua, lukee vihreässä ajan patinoimassa pahvilaatikossa, jonka sisällä on vielä käyttämätön saippua. Saippuan tuoksu saattaisi tosin olla jo hieman väljähtynyt, sillä tuotteen valmistanut Salon Saippua Oy:kin lopetti toimintansa jo vuonna 1955.
Mutta saippua pakkauksineen on kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tallessa kertomassa omasta ajastaan ja entisajan arkipäivästä. Niin on myös styroksilla paketti salolaisen Ylhäisten tehtaat Oy:n valmistamaa Kansanvoimaa, hapanta ruokaleipää.
Nämä ja noin 10 000 muuta suomalaista pakkausta ja esinettä menneiltä vuosilta ovat hyvässä tallessa mutta samalla myös ihmisten nähtävillä turkulaisessa Museokahvilassa.
Eikä siinä vielä kaikki. Lisää tavaraa on viidessä varastossa, ja yhteensä niitä on noin 100 000. Pakkauksia on kaikkiaan yli 20 000, ja päälle on mappitolkulla mainoksia, valokuvia, etikettejä, karkkipapereita, purkkakuvia ynnä muita pienpainatteita. Kokoelmat painottuvat kahvi- ja makeispakkauksiin, joita on esillä Suomen mittavin valikoima.
 Jos meillä ei olisi näitä esillä, niitä ei ehkä olisi missään, sillä yhteiskunnalta ei löydy rahaa tällaisten arkisten esineiden museoimiseen. Näiden esineiden arvoa ei mitata rahalla, vaan sillä, että niistä tulee ihmisille muistoja mieleen  siitä nostalgia syntyy. 40-vuotiaskin kokee jo voimakkaita nostalgiakokemuksia nähdessään näitä, sanoo kahvilan isäntä Mikael Andersson.
 Kun pakkauksia pidetään esillä, niiden arvostus lisääntyy. Samalla ihmiset oppivat kunnioittamaan suomalaista kulttuuria, taidetta ja entisiä työntekijöitä, hän jatkaa.

Kun suomalainen
osti vielä suomalaista (väliotsikko)

Turun linja-autoaseman ja rautatieaseman välissä sijaitseva Museokahvila toimii Wanhanajan Puoti-Yhdistys ry:n museonäyttelytilana ja kannatuskahvilana. Siellä käydään ihmettelemässä vanhoja pakkauksia ympäri Suomea.
Nostalgia ympäröi kahvittelijan joka puolelta. Kahvilan seinät ovat täyteen pakattujen hyllyjen peitossa, ja pöytienkin pinta on näyttelytilaa, sillä lasilevyn alla on esillä etikettejä, keräilykuvia ja karkkipakkauksia ja kääreitä.
Myyntitiskin luokse on koottu vanhan ajan sekatavarakaupan esineistöä. Vessa taas on niin täynnä vanhoja kosmetiikkapakkauksia, että sinne voi vaikka unohtua. Nostalgiaa voi nauttia jopa sisäisesti, sillä kahvilassa voi testata, miltä maistui sota-ajan korvikekahvi.
Andersson näyttää kahvilan vanhimpiin kuuluvaa esinettä, 1880-luvulta peräisin olevaa turkulaista konvehtirasiaa, jossa lukee Wibergs Enka. Esillä on esineitä tuosta ajasta 1980-luvun alkuun asti. Tarkoitus on pääsääntöisesti esitellä tuotteita ennen viivakoodeja.
 Ensimmäiset viivakoodit tulivat vuonna 1977, ja 1980-luvun alkuvuosina ne alkoivat lyödä läpi. Osa valmistajista lopetti silloin toimintansa, sillä pienet yritykset eivät halunneet tehdä uusia investointeja. Meillä on kuitenkin esillä myös 80-luvun alun esineitä, koska 70-luvulla syntyneillä on muistoja niistä, Andersson selittää.
Hän näkee, että ennen viivakoodeja elettiin erilaista aikakautta. Suomessa on ollut esimerkiksi yli 1 000 virvoitusjuomatehdasta, yli 300 meijeriä ja 200 tupakkatehdasta. Pelkästään Turussa on ollut noin 40 makeistehdasta ja maassammekin. Nyt tekeminen on luovutettu ulkomaille.
 Suomessa ei kannata enää valmistaa mitään, koska se on liian kallista. Mutta me olemme itse tehneet sen valinnan. Laskemme nykyään vain hinnan päälle ja myymme suomalaisuuden pois ostamalla ulkomaista, koska se on muutaman sentin halvempaa, Andersson tuhahtaa.
 Minun mielestäni suomalaisten pitäisi kannattaa suomalaista, hän painottaa.

Yhteinen harrastus
paisui museoksi (väliotsikko)

Vuonna 2003 perustetun Museokahvilan sielu ovat Mikael Andersson ja vaimonsa Riitta Andersson. Museon kokoelmat ovat pääasiassa heidän keräämiään.
 Aloitin keräilyn 25 vuotta sitten, ja olen vajonnut siihen koko ajan syvemmälle. Kun kokoelma alkoi kasvaa, eikä se mahtunut enää kotiimme, lahjoitin sen Wanhanajan Puoti-Yhdistykselle, sillä halusin tehdä yleishyödyllistä työtä. Tässä tavoitteena ei ole raha, vaan hyvän mielen tuottaminen ihmisille ja kulttuurihistorian vaaliminen, yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Mikael Andersson kuvailee.
 Olemme matkustaneet hankkimassa esineitä ympäri Suomea. Olemme tuoneet tavaraa kassitolkulla linja-autossa, koska meillä ei ole omaa autoa, Riitta Andersson naurahtaa.
Eniten he ovat tehneet löytöjä kirpputoreilta. Tavaraa saadaan myös lahjoituksina keräilijöiltä, tavallisilta ihmisiltä ja nurkkiaan tyhjentäviltä entisiltä kauppiailta.
Keräilyharrastus on pariskunnan yhteinen. Riitta Andersson emännöi päätoimisesti kahvilaa ja Mikael Andersson on siellä myös aina, kun leipätyöltään Stockmannilta ehtii.
 Eihän siitä tulisi mitään, jos puoliso vastustaisi tällaista harrastusta. Moni puoliso olisi varmaan jo lähtenyt, Mikael Andersson tuumii.
Keräily näkyy edelleen myös pariskunnan kodissa. Mikael Anderssonilla on siellä 100 univormun sotilaspukukokoelma ja sotilasmerkkikokoelma.
 Kenraali, eversti ja Lotta vastaanottavat vieraamme olohuoneessa. Yöllä nukkeja usein pelästyy, kun lähtee vaikka vessaan, Riitta Andersson toteaa.

Supisuomalaisia nimiä
ja neekerin kuvia (väliotsikko)

Anderssoneja kiehtoo, että keräilyn kautta näkee Suomen lähihistoriaa. Pakkaukset ja mainokset kertovat oman aikansa arvoista, muodista ja tyylistä. Esimerkiksi 1900-luvun alussa oli suosiossa kansallisromantiikka joka sai itsenäisyyden alkuaikoina yhä isänmaallisempia piirteitä.
 Tässä on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemia Fazerin karkkipakkauksia vuodelta 1909; toisessa kansallispukuinen nainen, toisessa suomalainen maisema. Näissä Hellaksen karkkipapereissa on Suomen lipun edeltäjiä, Mikael Andersson esittelee.

193050-luvun pakkauksissa taas esiintyy usein tummapintaisia ihmisiä. Neekeriaiheiset kuvat olivat suosittuja, eikä niiden tarkoitus suinkaan ollut rasistinen. Ne olivat eksotiikkaa. Kahvipakkauksissa koreili usein tummaihoinen nainen.
Mutta tuotteiden nimet olivat hyvin suomalaisia: Elovena-kauraryynit, Kirkko-Kahvi, Valo-pesupulveri, Lassi-tupakka..., listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuotteille riimiteltiin myös mainoslauseita, joissa suomen kieli kukki. Kun ei ole Massia, kysykää Lassia tai ostakaa Passia. Nyt lauseet kuulostavat jo hiukan lapsellisilta, ja sitä oudommalta tuntuu, että niiden avulla on markkinoitu myös tupakkaa.
 Tupakkamainonta oli aika raakaa, sillä nuoret piti saada mahdollisimman nuorina koukkuun, Andersson toteaa.
Julmalta tuntuu myös pietarsaarelaisen Strengbergin valmistama sikaripakkaus. Juhlava rasia on tehty vuoden 1939 joulumarkkinoille, eikä valmistusvaiheessa vielä tiedetty tulevasta talvisodasta. Niinpä laatikon sisällä toivotetaan Iloista Joulua.

Keräilykortit
opettivat englantia (väliotsikko)

Sota-ajan pakkaukset puolestaan kertovat paitsi pulasta myös ihmisten kekseliäisyydestä. Kun aitoja tuotteita ei ole ollut saatavilla, on korviketta kehitetty niin kahville, teelle, kaakaolle, sokerille kuin mausteillekin. Kenkiä ja hattuja on tehty paperista  Museokahvilan pula-aikakokoelmien kätköistä löytyy jopa paperista tehty naisten korsetti.
Niukkuus heijastui myös sotien jälkeisiin pakkauksiin. Hellaksen vuoden 1949 satuaiheisessa karkkirasiassa ei ole montakaan karamellia, mutta sitä suuremmassa osassa on hieno laatikko, jonka päällä on pahvista taiteltu Punahilkan isoäidin mökki.
 Jo sota-aikoina aloitettu kierrättäminen laajeni entisestään pulan jatkuessa vielä pitkälle 50-luvulle. Jos esimerkiksi keräsi v 1946 jätepaperia, sai aluksi oikeuden ostaa Jäte-Joonas-karkkeja ja myöhemmin niitä sai ilmaiseksi kerättyään tietyn määrän, Andersson kertoo.
Monissa pakkauksissa oli myös opetuksellisuutta. Pauligin kahvipussien tukipahvit olivat myös keräilykylkiäisiä esim. autokortteja, joissa opetettiin suomalaislapsia lausumaan automerkkejä englanniksi. Hellaksen kynänmuotoisen karkkilaatikon kyljessä on puolestaan kertotaulu.
 Nyt huitaistaan vain pastillit huiviin ja pakkaus roskiin, eikä katsota sitä tai missä se on tehty, Riitta Andersson huokaa.
Sotien jälkeen pakkausten määrä lisääntyi, sillä silloin alettiin siirtyä irtomyynnistä valmiiksi pakattuihin tuotteisiin. sotaa edeltäneet ja säilyneet pakkaukset ovat melko harvinaisia ja jopa taideharvinaisuuksia. 50- ja 60-luku olivat teollistumisen myötä kotimaisten pakkausten kulta-aikaa. Kuvituksena oli usein hempeitä kukkia, lapsia ja eläimiä.
 50- ja 60-luvun tyyli oli iloisen naiivia, kun taas nyt eletään aika kylmää, teollista kautta. Nykyiset pakkaukset eivät kauheasti jää mieleen. Nämä taas vievät kokonaisvaltaisesti mennessään ja koskettavat enemmän. Vanhaan aikaan kun yrityksillä oli kasvot oli muutenkin mielestäni inhimillisempää kuin pörssiyhtiöiden nykyaika, Andersson miettii.




TIETOLAATIKKO JUTUN OHEEN:

YLI SEITSEMÄN VUOTTA
KAHVIA JA NOSTALGIAA


-Turkulainen Museokahvila (Läntinen Pitkäkatu 27) on perustettu vuonna 2003.
-Se on Wanhanajan Puoti-Yhdistys ry:n kannatuskahvila, joka toimii samalla yhdistyksen museona. Esillä on noin 10 000 esinettä.
-Nähtävillä on myös vaihtuvia teemanäyttelyitä. Juuri avautunut 100 vuotta Hellaksen perustamisesta on avoinna 29. elokuuta asti. Syksyllä avautuu pula-ajasta kertova näyttely.
-Wanhanajan Puoti-Yhdistys on keräilijöiden sekä kaupan ja teollisuuden perinteenvaalijoiden vuonna 2002 perustama yhdistys, johon kuuluu noin 50 jäsentä.
-Kahvilan kokoelmat koostuvat pääasiassa Mikael ja Riitta Anderssonin kokoelmasta, jonka he lahjoittivat yhdistykselle vuonna 2004. Esineitä on ollut esillä vuodesta 2001 myös Turun Kauppahallissa (tontti 126).
-Yhdistyksen tupakkakokoelmia on esillä turkulaisessa Pikku Havanna -ravintolassa Linnankadulla.
-Museokahvila on avoinna mape klo 915 ja la klo 1216. Lisätietoa osoitteesta: www.wanhapuoti.com.

 

 

 

Lehtiartikkelit v 2010 toiminnastamme ova seuraavat:

Huvudstadsbladet lehdessä (ruotsinkielinen valtalehti)

                                                                                                                                  Riitta Lemberg

(Valtakunnallinen ilmaisjakelulehti

Net&Life/helmikuu 2010)

Aikamatka arjen historiaan

Wanhanajan Puoti Museokahvilassa ihastuttavat menneiden vuosien kauniit ja nostalgiset pakkaukset. Kahvikupin ääressä saa syvyyttä Suomen lähihistoriaan Mikael Anderssonin keräilyharrastuksesta syntyneen kokoelman myötä.

Museokahvilan toiminnanjohtaja ja Wanhanajan Puoti -yhdistyksen puheenjohtaja Mikael Andersson on keräillyt pääosin kahvi- ja makeisalan pakkauksia jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Huoli katoavasta kansanperinteestä sai Anderssonin ottamaan talteen kotimaisen kaupan esineitä, ja vaalimaan niiden kautta välittyvää arvokasta tietoa historiastamme. Alun perin pakkaukset olivat somisteena omassa keittiössä ja pikku hiljaa jo makuuhuoneessakin. Kun tilat kävivät kasvavalle kokoelmalle pieniksi, avattiin Turun Kauppahalliin Museopuoti kiinteistöviraston ja kauppahalliyhdistyksen myötävaikutuksella v 2001. Nykyisin ainoastaan turkulaisiin myyntipakkauksiin keskittyvä pienoisnäyttely sai rinnalleen yhdistyksen, jonka toiminnan tuloksena Wanhanajan Puoti -museokahvilan ovet aukesivat toukokuussa 2003.

Tänä päivänä museokahvilan pysyvässä näyttelyssä on kymmenentuhatta erilaista esinettä ja toiset kymmenentuhatta viidessä varastossa. Kokoelmiin kuuluu myös etiketti-, valokuva-, pienpainate- ja mainosarkistot. Erilaisia pienpainatteita kuten karamellipapereita on kymmeniä kansioita.

-          Pakkaukset heijastavat oman aikansa elintasoa ja tyylisuuntia. Isänmaallisuuteen motivoituu eri tavalla, kun näkee asiat konkreettisesti. Kaikki ei ole rahallisesti arvokasta, mutta kulttuurihistoriallisesti sitäkin tärkeämpää, Andersson tietää ja esittelee kahvipakettien ja purukumien keräilykuvissa vuorottelevia populaarikulttuuri-, luonto- ja opetusaiheita.

Kauppamuseo koskettaa kaikenikäisiä

Museokahvilassa käy pääosin varttuneempaa väkeä, mutta myös nuoriso kokee mummolasta muistuttavat esineet eksoottisiksi. Kesäaikaan kävijämäärä vilkastuu, kun rautatie- ja linja-autoaseman väliä kulkevat turistit poikkeavat kahville. Haastattelun aikana tammikuisena pakkaspäivänä kuumalla kupillisella pistäytyy myös kansanedustaja Ilkka Kanerva.

-          Täältä löytyy jokaiselle jotakin. Arkinen lähihistoria kiehtoo tavallista kulkijaa, ja se herättää nostalgisia tunteita. Pakkauksiin perehtymällä oppii ymmärtämään mennyttä.           

Lähihoitajaopiskelijat käyvät tutustumassa kestävän kehityksen kurssilla siihen, miten ennen elettiin ja miten kaikki säästettiin.  - Kaikki on nykyään niin kertakäyttöistä. Näitä esillä olevia kokoelmiakaan ei olisi olemassa ilman mummoja, jotka säästivät kaikki kauniit rasiat ja pakkaukset, Andersson kertoo.

Kahvilaan mahtuu kerralla noin kolmekymmentä henkeä. Vanhusryhmät ja maanpuolustushenkiset järjestöt tekevät retkiä Wanhanajan Puotiin, ja yleisön iloksi kahvilassa esiintyy toisinaan myös suomalaisia kulttuurivaikuttajia ja muusikoita. Yksi puodin erikoisuuksista on WC:n hyllyille rakennettu kosmetiikkamuseo. Vessaan syntyy jonoa, kun ihmiset eivät malta tulla pois entisajan kauneustuotteita ihmettelemästä.

Wanhanajan puodissa kävijä nauttii muutakin kuin nostalgiaa, vaikka päätoimintana onkin näyttelyn ylläpito. Tiskin takana hääräävä Riitta Andersson tarjoilee asiakkaille kotileipomotuotteita, kahvia ja jopa korviketta.  Pula-ajan kahvinkorvikkeessa oli vain aavistus aitoa tuotetta, ja sitä oli jatkettu paahdetulla viljalla sekä sikurilla. Vastikkeella ja alkuperäisellä tuotteella ei sen sijaan ollut muuta yhteistä kuin nimi.

-          Teenvastiketta valmistettiin ennen vanhaan esim. koivun- tai vadelmanlehdistä, mitkä nykyään ovat kalliita terveyskauppatuotteita, Riitta Andersson kertoo.

Harrastuksesta elämäntyöksi

-          Keräilyharrastus vie aikaa enemmän kuin leipätyö, elintarvikekaupanalalla työskentelevä Andersson toteaa. - Keräily tuo kuitenkin vastapainoa arkiselle puurtamiselle ja  koen työni pakkauksien parissa olevan kulttuurihistoriallisesti myyjän uraa merkittävämpi. 

Andersson ei ole hakenut vaativiin tehtäviin tarkoituksella, jotta energiaa jäisi myös harrastukselle. Päivät ovat usein pitkiä, kun Andersson hakee Kauppahallista kahvilan leivonnaiset puoli kahdeksalta aamulla, ja lopettaa vuorotyönsä kaupassa puoli kymmeneltä illalla. Kotona hän käy vielä läpi sähköpostit ja päivittää tietoja.

-          Toiminnalla ei ole tarkoitus rikastua, sillä kahvilan tuloilla pystyy kattamaan vain puolet vuotuisista kuluista.  Tämä on harrastus ja elämäntyö. Wanhanajan Puoti Yhdistys ry:n kautta pyrimme ylläpitämään ja vaalimaan tietoa lähihistoriasta, Andersson sanoo.

-          Keräilijöille yhdistys tarjoaa kontakteja ja yhteistyömahdollisuuksia. Tällä hetkellä jäseniä on noin viisikymmentä, mutta joukkoon ovat tervetulleita niin innostuneet keräilijät, kulttuurihistorian vaalijat kuin toiminnan tukijatkin.

Andersson on aikaisemmin kirjoittanut kirjan kahvin historiasta, nyt työn alla on Makeaa mahan täydelt’ -kirjaprojekti. Andersson keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, ja nyt kohteena on koota suomalainen makeisteollisuus ja sen historia yksiin kansiin. Museokahvilassa on Suomen laajin kokoelma kahvista, muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti myös makeisista.

Keräilijä on kahvin ystävä muutenkin kuin vain pakkausten puolesta. Jos suomalaisen, perinteisen kahvin kannattajaksi tunnustautuvalla Anderssonilla on aikaa, hän jauhaa pavuista tuoretta kahvia ja valmistaa sen pressopannussa. Hyväaromiseksi arkikahviksi pariskunta kehuu Presidentin Kulta-versiota, toinen suosikki on klassikkokahvi Kulta Katriina.

Makeisista Andersson nauttii mieluiten tummaa suklaata. - Vaikka kyllä Fazerinkin levy häviäisi pöydältä päivän mittaan, jos sellainen sattuisi olemaan.

Wanhanajan Puoti Museokahvila

Läntinen Rantakatu 27

20100 Turku

Avoinna ma-pe 9-15

                la 12-16

www.wanhapuoti.com

Kuvatekstit:

Turkulaisen Wiberg Enka -konditorian pahvirasioita ei tule enää vastaan. Huutokauppalaatikosta löytynyt 1880-luvun pakkaus on Mikaelille korvaamaton.

Mikael Andersson kirjoittaa kirjaa suomalaisten makeisten historiasta. Tavoitteena on myös Suomen laajin makeistuotteiden kokoelma.

Pula-ajan tuotteille on oma hyllynsä. Kahvinkorvikkeessa oli viranomaisten määritelmän mukaisesti vähintään neljännes alkuperäistä ainetta.

Wanhanajan Puodissa on pysyvän näyttelyn lisäksi viisi tai kuusi vaihtuvaa näyttelyä vuodessa.

 


 

 

 

 


Olet tässä: Etusivu/hakemistoon-Museokahvila-Ajankohtaista-Mediassa

>Pääotsikkoon: Tulevat näyttelyt >>Seuraava otsikko: Linkit


 

Built with Enersoft SiteGenWiz Freeware Ed.